Selvänäköisyys, yliluonnollistako?

Meillä kaikilla on herkkyys aistia ja kokea elämää kokonaisvaltaisesti kun synnymme. Nähdä ja tuntea asioita niin tästä kuin näkymättömästä maailmasta. Kyky olla täysin linjassa itsemme kanssa, yhteydessä kaiken olevan kanssa. Itse koen, että tämä nimenomaan on luonnollista, luontainen tilamme. 

Minulle yliluonnollista – tai epäluonnollista – oli se, että suljin verhon näkymättömään maailmaan ja koetin sopeutua yhteiskunnan normeihin. Yhteyteni toiselle puolelle oli vahva, mutta valitsin sulkea herkkyyteni, koska luulin, että niin kuuluu tehdä. Aloin jättää huomiotta intuitioni viestejä. Aloin tuntea häpeää omasta herkkyydestäni. Tilalle astuivat uskomusjärjestelmät, “hyväksytyt” toimintamallit, suojukset, normit, ajatuskaavat muiden minuun kohdistamat odotukset, jotka nielin totuutena. Nyt näen, että rakensin todellisen minäni tilalle “rooliminän”. Iän myötä omaksuin entistä enemmän rooleja, opin sulkemaan itseäni vieläkin paremmin mahdollisilta pettymyksiltä ja kolhuilta. Varomaan, että minua ei vaan satu. Samalla opin sulkemaan sydämeni, tunnejärjestelmäni, joka on elintärkeä osamme, kompassimme ja suunnannäyttäjämme. Jossain vaiheessa ahdistus alkoi lisääntyä ja uupumisen sijaan sairastuin vahvuuteen, En oikeastaan ollut enää elossa, mutta en ollut kuollutkaan. Koetin kovasti toimia kuten minua oli neuvottu ja miten elämää “kuuluisi” elää. Yritin ja yritin ja ahdistuin vain entistä enemmän. Lopulta, olin niin ylikuormittunut, että mikään ei enää tuntunut miltään, tunnejärjestelmäni oli sammunut. Kun ero 14 vuoden mittaisesta suhteesta tuli, en edes osannut itkeä. Kyyneleet vain eivät tulleet, olin täysin turta.

Opimme ja omaksumme monia asioita itsemme ulkopuolelta. Asioita, jotka eivät edes ole meille hyväksi. Asioita jotka eivät edes ole totta. Asioita jotka eivät tue millään lailla kokonaisvaltaista hyvinvointiamme. Asioita, jotka ovat muiden unelmia, ei meidän. Otamme muiden puheet ja neuvot totuuksina: “älä nyt MISSÄÄN nimessä jätä hyvää työpaikkaa, töitä on nykyään niin vaikea saada.”
Et kai tosissasi muuta ulkomaille, et ikinä pärjää suuressa maailmassa – mitä jos menetät kaiken??Emme huomaa, että muut ehkä myös haluaisivat tehdä irtioton, mutteivat uskalla ja näin yrittävät pitää myös muita pienuudessa ja pelossa. He heijastavat omia epävarmuuksiaan meihin ja me imemme tuon energian itseemme. Alamme epäillä omia unelmiamme. 

Jossain kohtaa kuitenkin tulee se hetki. Hetki jolloin on aika purkaa tuo huolella rakentamamme luomus. Romuttaa kaikki se mikä estää meitä elämästä täysipainoista, onnellista elämää – omaa elämäämme! Tulee aika löytää itsemme uudestaan. Ymmärtää, että itse asiassa kaikki tunteet ovat yhtä arvokkaita ja että jokaisen ihanan, joskus kamalaltakin tuntuvan ihmistunteen on tärkeää saada tulla esiin. Että itse asiassa meidän ei kuulukaan niellä tunteitamme vaan ilmaista ne. Että meidän ei kuulukaan elää minkään normien mukaan vaan luoda elämä, joka tuo meille iloa ja inspiraatiota! Että itse asiassa sillä mitä muut sanoo ei ole mitään merkitystä.

Yhtäkkiä huomaamme, että meidän tulee unohtaa kaikki oppimamme. Luoda uusi, vanha Minä. Se kuka olen aina ollut, mutta jonka kadotin, jotta voisin kokea löytämisen riemun! Yhtäkkiä havahdumme siihen, että on aika alkaa elää itseämme varten.

Minulle näkeminen on oman itsensä ja herkkyytensä hyväksymistä, ymmärrystä siitä, että herkkyys on voimaa. Etenkin me naiset kollektiivisesti olemme tottuneet nyky-yhteiskunnassa siihen, että pärjäämme miesten maailmassa kun otamme maskuliinienergiamme käyttöön. Toki tarvitsemme myös maskuliinienergiaa, mutta jos koetamme liikaa olla miehiä miesten maailmassa alamme voida huonosti. Jos meidän naistenkin kuuluisi olla miehiä, miksi edes olisi olemassa kahta eri sukupuolta? Mainosalalla ollessani oli hyvin tavallista, että pärjäsi, kun käytti maskuliinienergiaa. Minä pärjäsin, enkä edes huomannut olevani liikaa maskuliinienergiassa. Havahduin siihen vasta myöhemmin, kun aloin kuoria kerroksia itsestäni. Mutta mikä meidät on ajanut tähän pisteeseen? Miksi me naiset emme uskalla olla omassa, puhtaassa feminiinivoimassamme? Miksi yritämme olla jotakin mitä emme ole? Ei ihme, että voimme huonosti, ei ihme, että miehet voivat huonosti, eikä todellakaan ole ihme, että parisuhteet eivät kestä. On siis aika aktivoida oma herkkyytemme voimavaraksi – avata kykymme nähdä ja tuntea. Itsemme vuoksi, oman hyvinvointimme vuoksi.

Omakohtaisten kokemusten innoittamana aloitan Näkijä-illat, joissa avaamme herkkyyttämme ja yhteyttämme henkimaailmaan sekä vapautamme pelkojamme liittyen omiin kykyihimme sekä omana autenttisena itsenä olemiseen.

Lue lisää kohdasta: Teemaillat -> Näkijä-ilta ja tule mukaan!