Rakkaudelle antautumisen pelko

“Ihmissuhteet on vaikea laji. Etenkin parisuhteet. En halua elämääni miestä enkä ainakaan halua sitoutua. En halua antaa vapauttani pois.” Näin ajattelin muutama vuosi sitten. Omasta erostani oli tuolloin kulunut viitisen vuotta ja olin varma, että en enää koskaan halua suhdetta. Itse asiassa en halunnut olla missään tekemisissä yhdenkään miehen kanssa. Olin viisi vuotta ollut yksin ja käynyt läpi erooni johtavia asioita hyvin syvällisesti. Samalla olin tutustunut uudestaan siihen Minuun joka todella olin, ja jonka olin hukannut matkan varrella. En halunnut menettää enää itseäni, joten välttelin aktiivisesti liki kaikkia miespuolisia ihmisiä. Kuvittelin, että jos tapaan jonkun, se tarkoittaa automaattisesti todellisen itseni kadottamista, vankilaa ja tylsyyttä. Pidin itseäni pelolla turvassa. Vastustin täysillä, ja samalla sisimmässäni tunsin syvää kaipausta aitoon yhteyteen sekä läheisyyteen.

Luonnollisesti nämä olivat uskomuksia, vanhoja ohjelmointeja joiden kuvittelin olevan totta. Annoin siis pelkojen ja vanhojen toimintamallien ohjata elämääni. Päätin ottaa härkää sarvista ja kirjoittaa ylös ominaisuuksia sekä asioita, joita toivoin tulevalla kumppanillani olevan. Valitsin tietoisesti, että haluan ottaa tämän teeman työstettäväkseni, oli se sitten miten vaikeaa tahansa. Halusin sitoutua omaan onnellisuuteeni. Eikä mennyt kauaakaan, kun Mikael astui elämääni. Hänessä oli juuri niitä ominaisuuksia, joita olin tulevassa kumppanissani toivonut olevan. Pyyntööni vastattiin, koska olin aidosti valmis ja halukas katsomaan omia mekanismejani  liittyen rakkauteen – ja olin avautunut ottamaan apua vastaan tähän aihepiiriin liittyen.

Mikaelin kautta olen ymmärtänyt, että parisuhde ei ole vankila, vaan nimenomaan molempien vapautta lisäävä asia. Sitoutuminen ei ole negatiivinen, vaan voimaannuttava juttu. Mahdollistaja. Olen oppinut Mikaelilta valtavasti tämän kahden vuoden aikana, jonka olemme kulkeneet yhteistä polkua. On upeaa nähdä, kuinka mies voi olla niin sinut oman herkkyytensä kanssa. Mikä voima siinä piileekään. Ja kuinka paljon avoin kommunikaatio vahvistaa luottamusta. Kaikki on koko ajan läpinäkyvää. Ei ole pelejä, tai draamaa. Jo tutustumisvaiheessa ladoimme rehellisesti kaiken pöytään. Kaikki pelkomme, häpeämme, sen mitä ylipäätään parisuhteelta kaipaamme, ihan kaiken. Etenkin ne asiat, jotka nolottivat ja nostivat eniten häpeää. Se oli äärettömän pelottavaa ja vapauttavaa samanaikaisesti. Silloin kun kumpikin voi olla auki, omassa herkkyydessään ja haavoittuvuudessaan, se avaa aivan uuden yhteyden tason. Ei ole tarvetta egon luomille leikeille tai keskinäiselle taistelulle. Mikael on näyttänyt minulle kuinka se, että olemme aina samalla puolella, vaikka olisimmekin eri mieltä jostakin, lisää valtavasti ymmärrystä. Kun tavoitteena on aina ymmärtää toista, eikä olla oikeassa tai “voittaa väittelyssä”, se luo vahvan pohjan rakkaudelle. Keskinäiselle kunnioitukselle.

Koen, että hyvä parisuhde on sellainen, jossa kumpikin voi olla täydesti oma itsensä. Sellainen, jossa ei tarvita egon draamoja, vaan jossa on tilaa vain rehellisyydelle ja rakkaudelle, kävipä suhde millaisia tahansa vaiheita läpi.