Maailman katolla

Tällä kertaa itseni sijaan ihana asiakas sai kivuta koirankopin katolle fiilistelemään ja hengittelemään hevosten parantavaa voimaa. Tässä selkeästi on rakentumassa uusi, voimaannuttava hoitomuoto, koirankoppiterapiaTM :).

2 tuntia ulkona hujahti kuin siivillä. Sain taas lisää vahvistusta havainnoilleni ja kokemuksilleni, hevosten parantava voima todella on jotakin hyvin ainutlaatuista ja sellaista, minkä laajuudesta ja syvyydestä meillä ihmisillä ei vielä ole edes käsitystä. Mielemme ei kertakaikkiaan voi ymmärtää kaikkea mitä tapahtuu, eikä onneksi ole tarkoituskaan. Tärkeintä ei edes ole se mitä tapahtuu, vaan se mikä on. Mikä haluaa tulla näkyväksi siinä hetkessä.

Jälleen kerran todistin samaa mitä aina kerta toisensa jälkeen – hevoset tarjoavat jokaiselle yksilölle aina sen mitä kukin siinä hetkessä tarvitsee, jos yksilö on siihen valmis. He tukevat meitä matkalla aitoon itsemme ikään kuin auttamalla palauttamaan osia itsestämme, jotka ovat olleet uinuvassa tilassa tai jotka olemme syystä tai toisesta sulkeneet – tietoisesti tai tiedostamatta. Heidän hoitava energiansa avaa ja tukee meitä monella eri tasolla. Kehotasolla, emotionaalisella tasolla sekä henkisellä tasolla. Se tuo lempeästi pintaan asioita tarvittaessa myös alitajunnan tasolta. Ja todennäköisesti hoitaa lisäksi sellaisilla tasoilla, joille meillä ei vielä edes löydy sanoja.

Hevoset ovat auttajina ja hoitajina ilmiömäisen taitavia. He eivät lähde kantamaan ylivastuuta toisen tunteista, tai kokemuksista. He eivät yritä korjata tai muuttaa mitään. He eivät YRITÄ parantaa. He ovat läsnä, ja säteilevät omaa autenttista energiaansa. Ehdottoman hyväksynnän ja rakkauden energiaa. Sydämen voimaa. Ei ole odotuksia tai mitään mitä pitäisi tapahtua. On vain tämä hetki ja siinä läsnä olevat ihmeet. Meidän ihmisten tehtävänä on uskaltaa antautua ja sallia. Avautua tulle kauniille hoitavalle yhteydelle. Tässä piilee suurin transformatiivinen voima. Koen, että hevosten hoitava energia tietyllä tavalla “läpäisee” kaikki meidän ihmisten turhat muurit ja kerrokset. Niiden energia on suoraviivaista, mutta silti hyvin lempeää, ja toki jokaisella hevosella on oma, uniikki energiansa ihan kuten meillä ihmisilläkin.

En usko, että tarkoituksena on, että koko elämä on jatkuvaa prosessia ja prosessointia. Tarkoituksena on elää täydesti tätä ihmiselämää ja kasvaa sekä oppia elämän tarjoamien tilanteiden kautta – jokaisen hetken kauneutta hengittäen. Jos elämästä tulee vain pelkkää prosessia, olennainen helposti häviää ja itse asiassa monesti voimme juosta entistä kovempaa karkuun jotakin syvällä sisimmässämme. Prosessikin voi olla pakokeino. Olemme voineet oppia monenlaisia tehokkaita keinoja välttää kipua, joten kun kipu sisällämme on riittävän suuri, välttelemme sitä kaikin keinoin. Kuitenkin ainut reitti vapauteen on uskaltaa katsoa syvälle sismpäämme. Pysähtyä ja hiljentyä kuuntelemaan tuon kipeän kohdan viestiä. Siirtää enemmän huomiota päästä sydämeemme, linjata mieltämme ja sydäntämme toimimaan paremmin yhteistyössä. Muuten elämämme voi alkaa yhtäkkiä pyöriä tuon kivun ohjauksessa. Identifioidumme kipuumme niin, että ironisesti jatkuva prosessointi voikin olla ainut turvasatamamme.

Tässä hevoset ovat mestariopettajia. He näyttävät tien sinne, minne emme välttämättä haluaisi mennä, ja kulkevat vierellämme. Mutta koska olemme ihmisiä, meidän voi olla vaikeaa avautua kaikelle sille kivulle mitä sisältämme haluaisi vapautua. Emme ehkä ota vastuuta tunteistamme, syytämme kenties hevosta tms. Pidämme ekäpä tiettyä etäisyyttä hevoseen (tämä voi myös olla tiedostamatonta), tai meillä on hevosen kanssa aina joku agenda – suoritamme ja touhuamme. Oleminen hevosen kanssa pohjautuukin yhtäkkiä tekemiselle ilman aitoa läsnoloa ja rauhan tilaa, eikä päinvastoin. Niin kauan kun emme ota aidosti vastuuta omasta kasvustamme, ja uskalla avautua hevosten tarjoamalle avulle, emme pääse kokemaan tuota huikeaa parantavaa potentiaalia, joka hevosissa asuu. On irrotettava kontrollista ja halusta hallita ulkopuolellamme olevia asioita – nämä piirteet usein aktivoituvat, kun sisäinen paine kasvaa. Koetamme saada asioita “järjestykseen” yrittämällä esim. kontrolloida tilanteita, olosuhteita ja ihmisiä ympärillämme. Riippuu ympäristöstä, kuinka tähän vaatimusenergiaan vastataan. Niin kauan kuin toiset suostuvat kontrolloitaviksi, “peli” jatkuu eikä todellista muutosta tapahdu.

Jos haluaa aidosti kasvaa ihmisenä, se vaatii rohkeutta. On hyväksyttävä oma ihmisyys – epätäydellisyys, haavoittuvuus, pelot, kivut, vaikeat tunteet… kaikki olemuspuolet, ja etenkin ne, joita kynsin ja hampain haluaisi piilottaa. On uskallettava astua omaan ytimeen. Nähdä sen kauneus rumuuden sijaan. Ei ole valoa ilman pimeyttä eikä pimeyttä ilman valoa.

Oli ainutkertaista saada todistaa, kuinka tämän päiväinen asiakas uskalsi niin rohkeasti kulkea omaan sisimpäänsä hevosten tuella. Ja todellinen rohkeus ei ole pelottomuutta, vaan sitä, että uskaltaa katsoa pelkojaan, ottaa niitä kädestä kiinne ja sanoa “tule, mennään yhdessä.” Ja yhtäkkiä huomaakin, että peloilla ei enää olekaan valtaa. Sen sijaan löytääkin asioita, joiden kauneudelle ja laajuudelle on vaikea löytää sanoja.

Ihan yhtä kaunista on nähdä, kuinka hevoset toimivat, kun niillä on vapaus valita. Niitä ei oteta riimussa mukaan sessioon tai aseteta tilanteeseen, joka kenties on niille liikaa. He saavat koko ajan toimia oman ohjauksensa mukaan. Tästä molemminpuolisen kunnioituksen ja vapauden tilasta käsin “tapahtuu” sitten juuri ne asiat joiden siinä hetkessä kuuluu tapahtua. Orgaanisesti, luonnollisesti. Ilman odotuksia tai halua kontrolloida tilannetta mihinkään suuntaan.

Horses are great healers. Beings of the Great Spirit. Their wild nature brings our wild nature to the surface. If we dare to watch and claim our true, authentic power – wise, feminine power.

– Nona Peuransola