Elämänkokemus meriittinä

Olisipa virkistävää, kun CV:t eivät olisi vain luetteloita koulutuksista ja kursseista, vaan ne sisältäisivät mainintoja elämän myötä- ja vastamäistä. Oppimiskokemuksista, yrityksistä, erehdyksistä. Kivuista ja kolhuista, jotka sitten ovat muuntuneet kultaakin kalliimmaksi henkiseksi pääomaksi. Kaikesta siitä, mikä on meidän joka ikisen ainutlaatuisuuden takana – kaikki kokemuksemme. Englanninkielen sana “expert” juontaa juurensa sanoista experiment sekä experience. Toisin sanoen, aito asiantuntemus syntyy kokemusten ja kokeilun kautta. Yritysten ja erehdysten kautta. Olemme pitkään arvostaneet titteleitä, diplomeja ja todistuksia. Teoriatietoa. Oppineet ohjautumaan ulkoa sisälle päin, kun toiset ovat arvioineet meitä, jo kouluikäisestä asti. Myös aikuisina saatamme toteuttaa tehokkaasti samaa kaavaa, haemme tietoisesti tai tiedostamattamme muiden hyväksyntää. Sisäinen lapsemme on ohjaksissa: “Kun suoritan vielä tämän koulutuksen, niin silloin olen varmasti riittävän hyvä ja tulen nähdyksi.”

Erilaiset ulkoiset meriitit vahvistavat omanarvontunnettamme. Tai niin ainakin saatamme uskoa. Oma sisäinen systeemimme hakee todisteita itsemme ulkopuolelta siitä, että olemme vakavasti otettavia ammattilaisia. Näin voimme tarvittaessa osoittaa pätevyytemme, kun mainitsemme mitä kouluja olemme käyneet ja mitä tutkintoja suorittaneet. Kouluttautuminen itsessään ei ole huono juttu, päin vastoin. Huono juttu se on silloin, kun motiivi on väärä ja kumpuaa haavastamme eikä ilostamme. Tällöin saatamme eksyä jonkun toisen polulle omamme sijaan.

Olemme uuden sydäntietoisen aikakauden kynnyksellä tämän globaalin kriisin saattelemana. Siirrymme selkeämmin tietämisestä tuntemiseen, suorittamisesta sallimiseen. Joudumme luomaan omanarvontunteemme sisältä käsin, kun huolellisesti luomamme rakenteet murtuvat. Ehkä menetämme työpaikan tai tapahtuu jotakin muuta, joka romahduttaa tutut perustukset. Tämä aika testaa millaisissa kantimissa itsearvostuksemme todella on. Onko se riippuvainen ulkopuolisista tekijöistä, vai näemmekö aidosti oman arvomme?

Meitä opetetaan isolla kädellä irrottamaan kontrollista. Turhista odotuksista ja vaatimuksista itseämme sekä toisiamme kohtaan. Mieli on paniikissa, kun se ei tiedä mitä seuraavaksi tapahtuu. Hyvä uutinen on se, että sen ei kuulukaan tietää. Nykyajan mielivaltainen meno suistaa mielen ylivirittyneeseen fight or flight -moodiin, missä on vaikea asettua vain olemaan. On tullut aika päästää mieli hetkeksi hyvin ansaitulle lomalle, jotta se voi hyvillä mielin palata oikeaan rooliinsa – tukemaan ei johtamaan. Maailman mielettömyys peilaa nerokkaalla tavalla tässä maailman ajassa mielemme kaoottisuutta. Mieli pelkää, mutta sydän tietää, että kaikki on hyvin. Kaiken kaaoksenkin keskellä kaikki on oikeasti hyvin. Aiemmin ajateltiin, että aivot välittävät tietoa sydämeen, että aivot ovat meidän ihmisten todellinen informaatiokeskus. Jo uusien tutkimustenkin valossa näyttääkin siltä, että nimenomaan sydän välittää tietoa aivoihin eikä päin vastoin. Sydämemme on siis aikamoinen komentokeskus, jonka viisaudesta ymmärrämme vasta murto-osan. Mutta kiitos tämän kriisin, ymmärryksemme tulee taatusti lisääntymään.

Mikä on sinulle tähän mennessä ollut suurin siunaus tämän globaalin kriisin myötä? Keskity hetkeksi todella näkemään sen arvo olipa se miten vaikea asia tahansa. Sillä juuri se asia tulee auttamaan sinut vahvemmin oman sydämesi tielle, vaikkei se siltä vielä tuntuisikaan. Juuri nyt luot itseäsi uudestaan. Anna aikaa ja tilaa tälle prosessille. Ja ennen kaikkea lempeyttä.

Valtavasti lempeyttä.

Ensimmäisessä Ihmisluontoilta-podcastin jaksossa juttelen osittain myös näistä teemoista otsikolla “Mitä tehdä, kun kaikki on jo tehty paremmin?” Tervetuloa seikkailemaan ihmeelliseen ihmisluontoon kanssani!

Tammikuussa starttaa voimauttava, täysin etänä tapahtuva Uuden ajan hevosnainen -kasvuryhmä. Lähde mukaan inspiroivalle seikkailulle!