Minulle eläinkommunikointi on ollut olennainen osa itseäni, lapsesta asti. Ajattelen, että se on ennen kaikkea sydänyhteydessä olemista, avautumisen ja sallimisen tie. Oman herkkyyden omistamista ilman, että mieli pääsee väliin selittelemään tai luomaan omia näkemyksiään. Se haastaa meidät olemisen, kuuntelun ja hiljentymisen tilaan. Se on intuitiivista syvätietoa, ja ajattelen, että se on luonnollinen osa kaikkia meitä ihmisiä ennen kuin opimme sulkemaan herkkyytemme kanavat. Monesti tämä tapahtuu, kun menemme kouluun. Alamme tietoisesti tai tiedostamattamme sopeuttaa itseämme normeihin, siihen, kuinka “kuuluu” elää ja olla tässä maailmassa, jotta sopeutuisimme joukkoon.
Omaksumme ohjelmointeja ja mekanismeja ulkopuolelta itseämme, ja monesti jossakin kohtaa elämäämme kaiken tämän seurauksena kadotamme yhteyden itseemme, siihen kuka todella olemme. Mahdollisesti alamme elää elämäämme muiden toiveiden ja odotusten mukaan ja kadotamme oman suuntamme. Tästä voi seurata masennusta, ja erilaisia haasteita. Kun kadotamme merkityksellisyyden tunteemme, kadotamme samalla halun elää täydesti.
Itse olen hävennyt omaa herkkyyttäni. Kykyä aistia ja kokea vahvasti asioita myös tämän tuntemamme todellisuuden ulkopuolelta. Herkkä, tunteva minä oli jotenkin mielestäni vääränlainen, kelpaamaton tähän maailmaan. Olisin halunnut olla erilainen. Mitä enemmän halusin olla erilainen sitä huonommin voin. Laitoin aina muiden tarpeet omieni edelle ja väsyin. Se tapahtui kuin huomaamattani, kadotin yhteyden siihen itseen, joka oli aina luontevasti kuunnellut eläinten viisautta, puiden puhetta ja luonnon kuiskauksia. Olin oppinut suorittamaan, selviytymään ja pärjäämään. Minun piti käydä läpi mm. avioero, ja työpaikan menettäminen ennen kuin aloin löytää reittiä takaisin itseeni. Ennen kuin jälleen uskalsin antaa itseni tuntea ja aistia syvästi. Ihmisyyden matka on loppuelämän homma, mutkineen, kaseikkoineen ja suvantovaiheineen.
Onneksi saan taittaa tätä matkaa viisaiden eläinsielujen kanssa, jotka opettavat minua jatkuvasti siitä, että eläinkommunikaatio on ennen kaikkea puhdasta läsnäoloa, kuuntelua, sydämestä käsin yhteydessä olemista. Avautumista ja kykyä laskeutua ei-tietämisen tilaan, jotta emme ryhdy analysoimaan kokemaamme liikaa. Ennen kaikkea se on omalle herkkyydelle avautumista ja sen omistamista ylpeydellä, jotta voimme kuulla paremmin. Herkkyys on kieli, jota eläimet puhuvat ja ymmärtävät. Siksi tätä kielitaitoa on tärkeää harjoitella mahdollisimman paljon. Ja oman herkkyytemme avaamiseen tarvitsemme avaimia itsetuntemuksemme syventämiseen. Ymmärrystä omista mekanismeistamme, jotka kenties estävät meitä kuulemasta, olemasta yhteydessä sydämestämme käsin.
Tämä on uuden sydäntietoisen ajan tapa olla vuorovaikutuksessa – myös toistemme kanssa. Ja ennen kaikkea, itsemme kanssa. Näin opimme paremmin kuulemaan mitä meille ihan oikeasti kuuluu ja säätämään sydämemme kurssin suuntaa paremmin omaa hyvinvointiamme vahvistavaksi.
Tammikuussa starttaa etänä tapahtuva Uuden ajan hevosnainen -kasvuryhmä, jossa pääset vahvistamaan intuitiivista herkkyyttäsi ja aktivoimaan ainutlaatuisuutesi lahjat täydesti käyttöösi. Lähde mukaan inspiroivalle seikkailulle!
