Aiemmin olin taitava ihmisyyden vastustaja. Kuvittelin, että hyvä henkinen ihminen ei oikeastaan ole ihminen, vaan ylimaallinen olento, joka on aina harmoninen ja zen. Kun hän kävelee, niin hänen jalkansa tuskin edes koskettavat maan pintaa – itse asiassa hän vain lipuu myötätuntoisesti hymyillen pitkin maita ja mantuja. Hymy sulattaa jopa Siperian ikiroudan tämän eteerisen valo-olennon vaeltaessa […]
Ihmisyys porttina henkisyyteen Read More »
Joskus aitous ja näkyvänä olo saatetaan sekoittaa siihen, että jaetaan omista haavoista käsin. Yksilö itse voi hyvinkin uskoa, että tämä on nyt sitä aitoutta ja rehellisyyttä, kun ladon tiskiin kaikki elämäni kaltoinkohtelut ja kipeät kokemukset. Traumaan on voitu myös identifioitua – siitä onkin ovelasti tullut osa omaa persoonaa. Etenkin jos trauman käsittely on kesken, haavoista
Näkyvä minä versus haavakeskeinen minä Read More »
Naisen aggressio on edelleen, vielä tässäkin ajassa, tabuluonteinen aihe. Vihan ilmaiseminen suoraan on myös ollut naisilta kiellettyä, sillä “kunnollinen nainenhan ei ole koskaan vihainen”. Ei ihme, että passiivis-aggressiivisuus on naisten keskuudessa valitettavan yleistä, kun viha tunteena ei ylipäätään ole ollut sallittu. Passiivis-aggressiivinen käytös voi ilmetä mm. kiusaamisena, juoruiluna, selän takana puhumisena, leiriytymisenä, manipulointina tai poissulkemisena.
Passiivis-aggressiivisuus suojuksena Read More »
