Meillä kaikilla on herkkyys aistia ja kokea elämää kokonaisvaltaisesti kun synnymme. Nähdä ja tuntea asioita niin tästä kuin näkymättömästä maailmasta. Kyky olla täysin linjassa itsemme kanssa, yhteydessä kaiken olevan kanssa. Itse koen, että tämä nimenomaan on luonnollista, luontainen tilamme.  Minulle yliluonnollista – tai epäluonnollista – oli se, että suljin verhon näkymättömään maailmaan ja koetin sopeutua yhteiskunnan normeihin. […]

Meillä ihmisillä on taipumus sysätä tunteemme pinnan alle. Tämä taipumus on eräänlainen suojamekanismi – vaikkakaan ei kovin rakentava sellainen. Se juontaa juurensa monista asioista: lapsuuden kokemuksista, yhteiskunnan luomista normeista mikä on muka sallittua ja mikä ei, edellisten elämien muistoista, jotka vaikuttavat syvällä alitajunnassamme tiedostamattomalla tasolla ynnä muista uskomuksista, ajatuskaavoista ja käytösmalleista. Se miten tämä kaikki

Välillä kuulee ihmisten kuvailevan hevosta näin: ”se on tosi kiltti”. Mitä sana ”kiltti” oikein tarkoittaa? Elämme kiltteyttä ihannoivassa yhteiskunnassa. Lapsilta toivotaan kiltteyttä, kiltteys on hyve. Mitä tuon termin taakse kätkeytyy onkin sitten ihan toinen asia. Usein kiltteys on tukahdutettuja tunteita. Tunteita, joita ei ole sallittua ilmaista. Viha on huono tunne. Itkeminen on heikkoutta. Onko näin