Ihmisen tehtävä täällä maan päällä on tulla omaksi itsekseen. Muistaa kuka todella on.

Luopua rajoittavista normeista, ja kaikesta siitä mikä eristää hänet autenttisuudestaan. Siitä ainutlaatuisen kauniista valosta sekä pimeydestä, jotka hänessä asuvat – rinnakkain.

Ihmisen tehtävä on auttaa muita siten, että hän auttaa aina ensin itseään. Uhrautuminen ei edistä kenenkään hyvinvointia. Ihmisen pitäessä huolta omasta tontistaan, hän automaattisesti aitouttaan säteillen tuo myös muille juuri sitä tukea mitä kukin tarvitsee.

Ihminen ei ole tullut tänne vain ponnistelemaan ja selviytymään. Hän vain luulee niin, sillä hän on niin tottunut siihen. Pysähdy aika ajoin seuraavan kysymyksen äärelle: “onko kärsimyksessä jotakin sellaista johon olen tiedostamattani kiinnittynyt?” Hiljenny kuulemaan, vastaus kyllä kumpuaa sisimmästäsi.

Älä koskaan ulkoista onnellisuuttasi kenellekään. Älä ajattele henkisyyttä erillisenä palasena, vaan osana kokonaisuutta. Osana kaikkeutta, koko elämää, arkea. Henkisyys asuu ihmisitsessäsi. Anna luonnon olla temppelisi ja perhosten tanssin meditaatiosi. Mikä ikinä tuntuu sinulle hyvältä, tee sitä! Luota vaistoihisi.

Anna elämän kohtaamisten ja tilanteiden olla suurimpia opettajiasi. Älä aseta ketään itsesi yläpuolelle äläkä asetu itse kenenkään yläpuolelle. Elämän matkalla kaikki ovat toinen toistensa opettajia. Kunnioita tätä ja omaa voimaasi. Älä anna voimaasi kenenkään toisen haltuun.

Mitä enemmän te ihmiset jaottelette asioita ja ihmisiä “henkisiin ja ei-henkisiin”, pidätte yllä erillisyyden harhaa.

Keskittykää kuuntelemaan niin teille vastataan. Antautukaa Elämään niin teille annetaan. Ei ole mitään mihin täytyy pyrkiä. Ei ole parempaa paikkaa kuin nyt-hetki. Hengitä ja ole. Ei tarvitse tehdä mitään ansaitaksesi paikkaasi täällä. Oleminen on enemmän kuin tarpeeksi. Arvosta itseäsi niin paljon että annat itsesi olla.

Ihmisen suurin haaste on sallia itsensä olla ihminen. Kaikkineen. Ei pyrkiä pakoon ihmisyyttä, vaan kokea koko seikkailu! Olla väistelemättä kipua, olla väistelemättä iloa.

Vain uskaltamalla istua kivun kanssa, pakenematta, voi voimaantua. Vain rohkenemalla antaa itselleen luvan todella loistaa, vaikka se herättäisi kateutta tai muita hankalia tunteita muissa, voi aidosti olla onnellinen.

Kaikki muu on puolinaista, ja kuka haluaa elää puolinaista elämää?

~ Hevosten viisauden äärellä opiskelemassa Elämää