Meillä oli Outin kanssa ilo olla pitämässä kokemuksellista Matkalla Näkyväksi -luentoamme Joogafestareilla Kaapelilla.

Tämä oli ihana kokemus myös siksi, että sain kauniin vahvistuksen siitä, kuinka elämän vaikeat hetket ja suurimmat pelot todella sisältävät kauniin kasvun siemenen.

Olen itse tullut pitkän matkan siitä, kun seisoin tärisevänä lavalla ja purskahdin itkuun pelkästään siitä, että seisoin ihmisten edessä. Tehtävänä tuolloin Eric Edmeadesin Speaking Academy -koulutuksen ensimmäisessä päivässä oli kävellä lavalle ja kertoa oma nimi. Pystyin hikisesti toteuttamaan ensimmäisen kohdan, mutta oman nimen sanominen ääneen herätti jotakin syvää ja vaiettua itsessäni enkä kertakaikkiaan pystynyt siihen. Siinä sitten nyyhkin hiljaa ihmisten edessä ja olisin voinut kuolla häpeästä.

Ja juuri ilman tätä kokemusta, en voisi nyt seistä lavalla omana itsenäni. Haavoittuvuuden näyttämisessä piilee meidän ihmisten todellinen voima. Kun rohkenemme seistä itsessämme, olla läsnä kaikelle sille mitä meissä siinä hetkessä liikkuu, voimme olla maailmankaikkeuden palveluksessa tavalla, joka aidosti koskettaa ja herättää.

Tämän päivän ihanin anti kauniiden palautteiden lisäksi oli se, että havaitsin kaipaavani isojen yleisöjen eteen. Isoille lavoille! Viimeksi puhuimme Outin kanssa Finlandia-salissa 400 hengelle, ja nyt kuulin sydämeni kuiskaavan innostuneesti: “seuraavaksi sitten puhumaan vähintään 500 ihmiselle.” Muistan kun Eric sanoi minulle 5 päivän Speaking Academy -rutistuksen jälkeen, että “jatka puhumista, sinulla on paljon annettavaa ihmisille, ja sano minun sanoneen – tulet vielä rakastamaan sitä.” Silloin purskahdin nauruun (kyynelkanavat oli jo kuivuneet päivien itkemisestä…) sillä en todellakaan uskonut, että näin voisi ihan OIKEASTI käydä.

Että minä, jonka pahin kauhukuva on ollut puhua julkisesti hingun puhumaan massoille! Minä, joka olen aina aiemmin enemmänkin ahdistunut ihmisistä ja viettänyt mieluummin aikaa eläinten kanssa! Minä, jolle noin nelisen vuotta sitten eräs näkijä sanoi, että “tehtäväsi on antaa itsesi tulla nähdyksi Sinuna. Tulet jakamaan omaa viestiäsi monien tuhansien ihmisten edessä. Tämä on sinun työsi, joka tulee olemaan hyvin merkityksellistä maailmalle.” Tuolloin katsoin tätä ihmistä kuin hän olisi pähkähullu, ja tokaisin röhönauraen että “just just, Hartwall Arena, täältä tullaan”, johon näkijä tuumi hymyillen, että “tilaus on tehty.” Poistuin sessiosta tuohtuneena, että “sinne meni rahat kankkulan kaivoon, mutta tulipahan tämäkin koettua.”

Todellakin elämä on opettanut minulle, että pelot ovat usein kaunein lahjamme. Lahja, jonka kääreiden uumenissa piileskelee hohtava timantti. Oma lahjani piilee nimenomaan siinä että jaan sydämestäni käsin ilman turvautumista muistiinpanoihin. En ole millään tavoin perinteinen puhuja, eikä se olekaan minun tonttini. Toki valmistaudumme esim Outin kanssa etukäteen huolellisesti ennen jokaista esitystä, mutta meillä ei koskaan ole ns valmista sapluunaa. Tämä mahdollistaa sen, että voimme aidosti olla Universumin palveluksessa – sallia sydäntemme puhua. Liikkua vapaasti flowssa ja napata kiinne siitä mihin toinen lopettaa.

Itse ajattelen, että pelko on autenttisuutemme kutsu. Kutsu sydämemme tielle. Seikkailuihin, jotka tuovat meille merkityksellisyyttä. Jos en olisi vastannut omaan autenttisuuteni kutsuun, vaan jäänyt lamaannuttavien pelkojeni vangiksi ja pienuuteeni, en voisi toimia kanssakulkijana naisille, jotka pelkäävät esilläoloa, joka juuri nyt on yksi suurimmista intohimoistani.

Mikä ilo on auttaa naisia loistamaan omana itsenään! Ilman omakohtaisia kokemuksia siitä, että kuolen lavalle, työskentelyni mentorina ei olisi läheskään yhtä syvästi transformoivaa. Nyt voin täydestä sydämestäni seistä oman työni laadun takana, samoin kuin voin seistä Matkalla Näkyväksi -konseptimme laadun takana.

Älä siis koskaan kyseenalaista omakohtaisten kokemustesi viisautta. Ne ovat portti sydämesi syvätietoon, johon yhdistymällä tulet muuttamaan maailmaa omien lahjojesi kautta.

Salli itsesi pelätä, mutta älä jää pelkojesi vangiksi. Älä koeta voittaa tai selättää pelkojasi, mikä on vanha maskuliininen tapa suhtautua pelkoihin. Ota pelkojasi kädestä kiinne, ja kulje yhdessä niiden kanssa. Pelkosi ovat silta ihmisyytesi ytimeen, oman kasvuimpulssisi muistuttaja. Ne ovat muistuttamassa sinua elämäntehtävästäsi.

Pelot ovat puolellasi, eivät sinua vastaan. Mitä enemmän jotakin asiaa pelkäät, ja samaan aikaan joku sisimmässäsi kuiskaa hennosti “tätä kohti haluan kulkea”, luota tähän tunteeseesi ja kulje eteenpäin. Usein suurimman pelkosi takana on kaikkein suurin lahjasi. Se miksi olet täällä, tässä ajassa.

#matkallanäkyväksi
#autenttisuudenkutsu
#sydämenitiellä
#suuretyleisöttäältätullaan